Datakeskukset vyöryvät Suomeen. Olisiko nyt aika havahtua
länsimaisen kulutuksen aiheuttamiin ongelmiin?
Turun Sanomat 1.11.2026
Datakeskusten rakentamisboomi on aiheuttanut kuntalaisissa laajaa
huolta ja kritiikkiä monikansallisten yritysten, kuten Googlen, harjoittamaa
tuotantoa kohtaan. Samaistun tähän huoleen täysin itsekin ja olen pettynyt
siihen, miten jälleen talouskasvulla vähätellään ympäristövaikutuksia.
Tilanne on myös ravistellut konkreettisesti huomaamaan sen,
miltä tuntuu asua maassa, jonne globaali tuotanto hajauttaa toimintansa. Toisin
sanoen, jossa se käyttää hyväkseen maita ja alueita, joissa tuotanto on
mahdollista toteuttaa alhaisin kustannuksin ja paikallisia resursseja
hyödyntämällä.
Kun datakeskus toisensa jälkeen levittäytyy ympäri maatamme
ja tavoittelee yhä enemmän maamme energiaa, vettä, maapinta-alaa ja
luonnonvaroja, konkretisoituvat kulutuksen ja tuotannon ongelmat myös meille. Se
on saanut meidät protestoimaan, miksi Suomen luontoa pitäisi uhrata globaalin
digitaalisen talouden tai kansainvälisen liiketoiminnan tarpeisiin.
Tässä meillä suomalaisilla on peiliin katsomisen paikka. Länsimaisina
kuluttajina olemme vuosikymmenet sulkeneet silmämme kaikilta ympäristövaikutuksilta,
jota yltäkylläinen kulutuksemme, konsumerismi, todellisuudessa aiheuttaa niille
kehittyville maille, joissa tuotanto tapahtuu. Kulutuksen ja tuotannon
ongelmien välinen kuilu on niin suuri ja meille näkymätön, että se on helppo
unohtaa.
Hyvinvointiamme on rakennettu pitkään muiden, usein
kolmansien maiden varaan järjestelmälle, jossa kulutuksen hyödyt syntyvät
täällä, mutta haitat jossain muualla. Jokaisella tuotantovaiheella on
ympäristövaikutuksia, jotka johtuvat veden, maaperän, materiaalien, kemikaalien
ja energian käytöstä. Ympäristövaikutusten ja niiden aiheuttamien ongelmien jäädessä
tuottajamaihin me kuluttajat olemme säästyneet kulutuksemme todellisilta
ympäristövaikutuksilta. Nyt asetelma on muuttunut. Elämme itse keskellä
suuryhtiöiden tuotantoketjua, ja se saa monet kokemaan epäoikeudenmukaisuutta.
Yhteiskuntamme toiminta on sidoksissa digitaalisiin palveluihin
ja tekoälyyn ja vihreän siirtymän tavoite on välttämätön osa tulevaisuutta, jos
haluamme pitää planeettamme elinkelpoisena. Meidän tuleekin tunnistaa ja
tunnustaa viimeistään nyt nykyisen elintapamme ympäristövaikutukset ja tarkastella
kriittisesti myös omaa kulutustamme. Vasta sitten kun ymmärrämme, että
datakeskusten kaltaiset hankkeet ja niiden mukanaan tuomat ympäristötuhot ovat
viimekädessä kytköksissä omaan kulutuskäyttäytymiseemme, voimme vaatia
suuryrityksiltä ja paikallisilta toimijoilta vastuullisuutta ja globaalia oikeudenmukaisuutta.
Vai valitsemmeko vastaisuudessakin tietämättömyyden linjan
kulutuksemme tuhoisista vaikutuksista. Jos näin, niin siinä tapauksessa meillä
ei ole oikeutta vaatia koskemattomuutta lähimetsiimme, rantoihimme tai kuntaamme.